Siirtolohkareet
Kaiho
Nuoruudestani en paljoa muista, koska siitä on jo niin kauan aikaa. Kätilön kylmät kädet tulen kuitenkin muistamaan aina. Meitä sisaruksia on useita, mutta en ole kuullut heistä mitään pitkään aikaan. Olen vuosia elellyt yksin. Tuntuu, että kukaan ei enää huomaa minua. Toisin oli ennen. Olin aikoinaan hyvin suosittu ja luokseni kokoonnuttiin kertomaan tarinoita. Aivan uskomattomia tarinoita, tietäisitpä vain. Mitäpä olisi ollut elämä tuolloin ilman värikkäitä tarinoita, joita kuunnellessa aika ei tullut pitkäksi. Hyvistä tarinoista olen pitänyt aina, juoruista en niinkään. Aikoinaan kylän pahasuiset juoruujat levittivät tarinaa, että olisin mukamas jonkun “jättiläisen” tuoma. Minusta tarina sopisi paremmin kyllä veljeeni, joka asustaa Raisiossa. Kuulemani mukaan meissä ei ole juurikaan samaa näköä. Juorut ovat juoruja, mutta tarina on kyllä mielenkiintoinen. Kerron siitä ehkä myöhemmin. Olen jo pitkään miettinyt, että maailmassa on tuhansia kaltaisiani, joilla olisi paljon tarinoita kerrottavanaan. Tarinoita, jotka ansaitsisivat tulla kuulluiksi. Jonkun vain pitäisi kirjoittaa ne ylös. Tarvitsen siis apua. Haluatko auttaa?
– KAIHO, satulakivi Säkylästä
Siirry seuraavaksi rastille “Tietoa siirtolohkareista”. Sisältö aukeaa vasta kun olet kyseisen pisteen lähellä.
Tietoa siirtolohkareista
Siirtolohkareet ovat isoja kiviä, jotka jääkauden aikainen mannerjää on kuljettanut mukanaan usein kauaksi emokalliosta¹. Siirtolohkareet ovat olleet olemassa niin kauan kuin jääkausia on ollut, eli miljoonia vuosia. Suomen alueella viimeisin jääkausi päättyi noin 10 000 vuotta sitten, ja sen jälkeen siirtolohkareet ovat olleet paikoillaan³.
Suomen suurin selvästi näkyvissä oleva siirtolohkare on Kukkarokivi, joka sijaitsee Turun Ruissalon pohjoispuolella. Sen näkyvissä olevan osan pituus on 40 metriä, leveys 30 metriä ja korkeus 12 metriä¹². Suomen suurin tunnettu maan sisällä oleva siirtolohkare puolestaan on Kontiolahdelta Pohjois-Karjalasta Kuurnan voimalaitoksen rakennustöiden yhteydessä löytynyt lohkare².
Siirtolohkareilla on usein kulttuurillista merkitystä, sillä niihin liittyy tarinoita, uskomuksia ja perinteitä. Esimerkiksi monia siirtolohkareita on käytetty rajakivinä eri alueiden välillä, ja jotkut niistä ovat liittyneet historiallisiin taisteluihin tai tapahtumiin. Siirtolohkareet ovat myös tärkeitä geologisia kohteita, sillä ne kertovat maapallon menneisyydestä ja nykyisyydestä¹
Lähteet:
(1) Siirtolohkare – Wikipedia, https://fi.wikipedia.org/wiki/Siirtolohkare
(2) Maaperän erityispiirteet | Kaiva.fi. https://kaiva.fi/geologia/suomen-maapera/maaperan-erityispiirteet/
(3) Luettelo Suomen siirtolohkareista – Wikipedia. https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_siirtolohkareista
Kysymyksiä siirtolohkareista
Siirtolohkareet ovat tärkeitä geologisesti, sillä ne kertovat maapallon menneisyydestä ja nykyisyydestä. Siirtolohkareet paljastavat, mistä kallioperästä ne ovat irronneet, miten jäätikkö on niitä kuljettanut ja muokannut, ja millaisia olosuhteita ne ovat kohdanneet matkallaan¹. Siirtolohkareet voivat myös auttaa tunnistamaan eri jääkausia ja niiden vaikutuksia maaperään ja maisemaan². Siirtolohkareet ovat myös osa maaperää, joka on tärkeä luonnonvara ja elinympäristö.
Lähteet:
(1) Geologia:siirtolohkare – Tieteen termipankki. https://tieteentermipankki.fi/wiki/Geologia:siirtolohkare.
(2) Siirtolohkare – Wikipedia. https://fi.wikipedia.org/wiki/Siirtolohkare
Kysymys: Mikä on Suomen suurin näkyvissä oleva siirtolohkare ja missä se sijaitsee?
Kukkarokivi
Palataan takaisin Kaihon seuraan ja kuunnellaan mitä hänellä oli kerrottavanaan veljestään.
Kaiho: Olin kokoni puolesta hyvä tuulensuoja ja näkyvä maamerkki, joten luokseni keräännyttiin usein tarinoimaan nuotion äärellä. Ihmisillä oli tapana kertoa tarinoita erätulilla yövyttäessä, aikuiset kertoivat ja lapset kuuntelivat ihmeissään. Yksi tarina kertoi veljestäni tai paremminkin jättiläisestä, joka oli kiukustuksissaan ottanut ison lohkareen kukkaroonsa ja oli tulossa heittämään sen Raision kirkon päälle. Jättiläinen kahlasi jo hyvää vauhtia Naantalin aukossa meriveden kuohuessa suurien saappaiden varsista sisään. Rannalla ihmiset huomasivat jätin aikeet jo kaukaa ja jättiä vastaan laitettiin viekas soutelija. Jätti ei ollut aivan varma missä kirkko oli, joten hän päätti kysyä soutelijalta vieläkö on pitkälti matkaa Raisioon. Neuvokas soutelija päivitteli, että kyllä sinne on vielä matkaa. Häneltäkin oli mennyt jo paljon kenkiä ja airoja sieltä tullessaan. Tämän kuultuaan jätti päätti luopua aikeistaan, tiputti lohkareen kukkarostaan mereen ja kääntyi takaisin. Juuri tuo jättiläisen tuoma kukkarokivi on tänäkin päivänä Naantalin edustalla. Hän on yksi veljistäni.